Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Vastaehdollistaminen

Jokaisella koiralla on oma yksilöllinen tapansa reagoida kohtaamiinsa ärsykkeisiin, joita ympäristö niille tarjoaa. Joskus koiran reagointitapa on meidän ihmisten mielestä "vääränlaista" ja haluamme muokata koiran tarjoamaa käytöstä meille mieleisempään suuntaan. Yhtenä keinona voidaan käyttää vastaehdollistamista.


Mitä vastaehdollistamisella tarkoitetaan?

Ehdollistamisesta tulee yleensä mieleen Pavlovin koirakokeet, joissa kellonsoitto yhdistettiin ruuan antamiseen. Vähitellen koirilla alkoi kuola valua jo kun ne kuulivat kellon soivan. Vastaehdollistaminen tarkoittaa sitä, että koiralle opetetaan uusi tapa reagoida johonkin tiettyyn ärsykkeeseen. Jos esimerkiksi toisen koiran lähestyminen (=ärsyke) aiheuttaa omassa koirassa sellaista käytöstä, joka omistajan mielestä ei ole toivottavaa, koiralle opetetaan uusi käyttäytymismalli entisen tilalle. Omistajan tehtävänä on määritellä mikä käytös ei ole toivottavaa ja toisaalta myös mikä olisi mieleinen korvaava toiminto.

Koira oppii koko elämänsä ajan ja samalla ehdollistuu erilaisiin toimintatapoihin. Pentuaikana opitut käytösmallit vahvistuvat toistojen (=eletyn elämän) myötä, sekä hyvät että huonot. Koira liittää tiettyyn tilanteeseen myös opitun ja vahvistetun tunnetilan. Usein käytetyt hermoradat vahvistuvat ja esimerkiksi pelkotilat pahenevat monesti ajan mittaan, sillä yhä pienempi ärsyke riittää laukaisemaan reaktion. Uuden käytösmallin opettaminen vaatii monia toistoja ja niitä tulee tehdä eri paikoissa, eri ihmisten kanssa, erilaisissa olosuhteissa jne…

Tässä kirjoituksessa käsitellään esimerkkitapauksena vieraiden koirien kohtaamista, mutta vastaehdollistamista voidaan käyttää monissa muissakin tapauksissa. Esimerkiksi jos koira on epävarma lasten kanssa tms.

Miten vastaehdollistaminen toteutetaan käytännössä?

Ei-toivotun käyttäytymisen purkamiseen ei riitä, että sanotaan koiralle "ei saa tehdä noin". Kieltäminen saattaa keskeyttää väärän toiminnan, mutta se ei anna koiralle tietoa siitä, mitä toivoisimme sen tekevän väärän tavan sijasta. Jotta päästään käytännön harjoitteluun, täytyy ensin tunnistaa ja kuvailla ongelma, jonka esiintymistä ei toivota (esim. "En halua että koirani haukkuu nähdessään toisen koiran"). Sen jälkeen määritellään mitä käytöstä haluttaisiin koiran ilmentävän toisen koiran nähdessään (esim. "Haluaisin että koirani katsoo minuun ja kävelee rauhallisesti toisen koiran ohi"). Tämän jälkeen opetellaan uusi käyttäytymismalli ja samalla pyritään järjestämään tilanteet siten, että vanha ei-toivottu käytösmalli ei pääse enää vahvistumaan.

Käytännön harjoittelu aloitetaan aina rauhallisessa ympäristössä. Häiriöt pyritään alussa pitämään mahdollisimman pieninä, jotta koiran huomio varmasti kiinnittyisi harjoiteltavaan toimintaan. Vieras koira tulee koiran näköpiiriin riittävän kaukana, jotta koiran ei-toivottua käytöstä ei esiinny ja sen toimintakyky säilyy. Samaan aikaan kun koira havaitsee vieraan koiran, sille annetaan namipaloja. Tätä toistetaan riittävän monta kertaa, jotta koira alkaa odottaa namia aina kun näkee toisen koiran. On tärkeää, että koira saa namin juuri sillä hetkellä kun se näkee toisen koiran, jotta se osaa yhdistää namin ja vieraan koiran toisiinsa. Vähitellen vierasta koiraa tuodaan lähemmäs omaa koiraa, edelleen palkaten sitä namilla joka kerta kun se näkee vieraan. Tässä täytyy olla tarkkana, että koiran mielentila pysyy rauhallisena ja se pystyy vielä oppimaan. Jos koira ei pysty enää syömään, se on todennäköisesti liian stressaantunut ja siis liian lähellä vierasta koiraa. Koiran tulee saada vahviste eli nami vain toivotunlaisesta käytöksestä. Väärää toimintamallia pyritään välttämään ja toisaalta siis varmistetaan että toivottu käytös on koiralle kannattavaa. Tällä tavoin päästään vähitellen ohittamaan toinen koira hallitusti ja namipalojen antamista voidaan alkaa vähentää. On tärkeää kuitenkin palkata koiraa hyvästä käytöksestä edelleen, mutta satunnaisesti, jotta toiminta säilyy koiran mielessä kannattavana.

Miten välttää vanhan toimintamallin esiintulo?

Häiriöttömän ympäristön luominen harjoittelutilanteeseen on yleensä suhteellisen helppoa (rauhallinen parkkipaikan nurkka sunnuntaiaamuna, teollisuusalue iltaisin ja viikonloppuisin…). Koiraa on kuitenkin ulkoilutettava ja lenkitettävä harjoittelun ulkopuolellakin. Uuden toimintamallin opettelun kannalta olisi erittäin tärkeää, ettei vanhaa toimintaa pääsisi enää esille. Miten siis toimia, kun muutkin kulmakunnan koirat ulkoilevat yleensä samoihin aikoihin, kuin sinä itse koirasi kanssa? Ohitusongelmaisen koiran kanssa pyritään välttämään suunnittelemattomia kohtaamisia kunnes uusi toimintamalli on vahvistunut niin paljon koiran mielessä, että se pääsääntöisesti tarjoaa sitä ensimmäisenä. Emme kuitenkaan elä laboratorio-olosuhteissa, joten tässä muutama vinkki vaikeiden tilanteiden tilapäiseen välttelyyn:

- vaihda suuntaa, jos mahdollista (vältä näin kohtaaminen) ennen kuin koirasi huomaa toisen koiran, tai ainakin ennen kuin se alkaa käyttäytyä ei-toivotulla tavalla. Jos suunnanvaihto ei ole mahdollista tai siitä seuraisi jatkuva ympyränpyöriminen (takaa tulee uusi koira jne.), pyri vaihtamaan vaikka kadun toiselle puolelle

- ulkoiluta koira mahdollisuuksien mukaan "ruuhka-ajan" ulkopuolella

- käytä vähemmän suosittuja reittejä, huolimatta siitä että joutuisit sen jälkeen pesemään koirasi koko mahanalustan kurasta…

- jos kohtaaminen ei ole mitenkään vältettävissä, heitä jalkojesi juureen kasa namia. Samalla kun oma koirasi kiinnittää huomionsa namien etsimiseen, myös vastaantuleva koira vähentää mahdollista uhitteluaan, koska sinun koirasi toiminta ei ole sille enää uhkaavaa

- jos koirasi ei enää pysty syömään eli toinen koira on liian lähellä, pyri olemaan itse vieraan koiran ja oman koirasi välissä, jolloin voit vahvistaa omaa rooliasi laumanjohtajana

- pysy rauhallisena! Huutaminen ja remmistä riuhtominen ei auta omaa asemaasi yhtään, vaan ainoastaan heikentää sitä koiran silmissä.

Älä rankaise epävarmaa koiraa!

Vastaehdollistamisessa pyritään antamaan toiselle koiralle uusi merkitys ja sitä kautta toimintamalli koiran mielessä. Esimerkkitapauksessa koiran oppiman käytöksen taustalla on joko pelko, jolloin se haluaa toisen koiran kauemmaksi, tai liiallinen into tutustumiseen, jolloin se haluaa toisen koiran lähemmäksi. Hyvän käytöksen palkkiona voidaan siis käyttää myös toisen koiran poisviemistä, tai tuomista lähemmäs. Jos koiran ei-toivotun käytöksen syynä on epävarmuus tai pelko, sen kaikenlainen rankaiseminen on ehdottomasti poissuljettua, sillä rankaisu lisää pelkoa. Pelkoehdollistuminen voi tapahtua kerrasta ja kaikki mitä koira sillä hetkellä havaitsee, piirtyy sen pitkäkestoiseen muistiin, eikä poistu sieltä koskaan. Ihminen ei pysty vaikuttamaan siihen, mihin tunteeseen tai tilanteeseen koira rangaistuksen liittää. Jos siis kuvittelet rankaisevasi koiraasi siitä, että se haukkuu ohikulkevalle koiralle saatatkin saada sen pelkäämään vieraiden koirien lisäksi polkupyöriä, koska samaan aikaan rankaisun kanssa koiran ohi meni naapurintäti pyörällä…

Ennaltaehkäisy vähentää tarvetta vastaehdollistamiseen

Pennun tapakasvatuksesta ei ole turhaan kirjoitettu kymmeniä kirjoja ja pentukurssien merkitystä ei suotta korosteta. Kun koiran sosiaalistaminen ja ympäröivään maailmaan totuttaminen on tehty ajatuksella ja asiaan paneutuen, myös teini-iän mahdolliset ongelmat on helpompi selvittää ilman suurempaa työtä. Jotta siis myös ohittaminen olisi aikuisena helppoa, tulee jo pentua opettaa kauniisiin ohituksiin. Muista että, jokaista vastaantulevaa koiraa ei tarvitse tervehtiä edes pentua sosiaalistettaessa! Omistaja päättää keneen tutustutaan ja pentu opetetaan odottamaan lupaa tervehtimiseen. Sen pitää malttaa istua hetki rauhassa omistajan vierellä ja vasta kun sille annetaan lupa "ole hyvä" tai "vapaa", se saa mennä toisen koiran luokse. Tässä toimintamallissa on myös se hyvä puoli, että kun omistaja valitsee tervehdittävät koirat (tuttuja, hyvätapaisia ja pentuystävällisiä!), ei yleensä pääse tapahtumaan mitään yllättäviä hyökkäyksiä, joita pentu säikähtää. Jos vastaantuleva koiranomistaja pyynnöstäsi huolimatta päästää oman koiransa pennun luokse, voit mennä siihen väliin itse, etkä päästä vierasta koiraa pennun luokse. Näin pentu oppii, että omistaja pitää huolen tunkeilijoista, eikä sen tarvitse ottaa vartijan roolia.

Kuten todettua, koira oppii koko ajan ja sillä voi olla tuhansia "vääränlaisia" toistoja taustalla. Uuden toimintamallin opettelu ei siis tapahdu hetkessä! Oikeakätinen on kirjoittanut koko ikänsä oikealla kädellä. Hän voi opetella kirjoittamaan vasemmalla kädellä ja jos hän saa siitä vielä palkkaa, vasemmalla kädellä kirjoittaminen todennäköisesti vahvistuu. Oikea käsi ei kuitenkaan ikinä lakkaa osaamasta kirjoittaa. Sama pätee koirien tavoissa ja taidoissa. Uutta, toivottua toimintamallia tuleekin vahvistaa koiran loppuelämän ajan, jotta se pysyy koiran mielessä kannattavampana kuin aiempi ei-toivottu tapa.